Vanhalle kotitallille näyttelyyn
Minä hatarapää unohdin lähettää tämän postauksen näyttelyn jälkeen kuten piti, mutta laitanpa sen nyt näin jälkikäteen.
2.7. koitti päivä, jota me entiset Hovin ratsutilan kävijät olimme valmistelleet pitkään ja hartaasti. Järjestimme nimittäin porukalla Show-ja myyntinäyttelyn, jossa oli näyttelyluokat kaikille roduille (ja myös sekarotuisille hevosille ja poneille) ja jossa samalla oli esillä Hovin ratsutilan myytävänä olevat hevoset. Itse olin tehnyt paljon hommia näyttelyn eteen ja vastannut muunmuassa näyttelyluettelosta ja tapahtuman mainostamisesta. Olikin aivan mahtava palkinto meille talkoolaisille, että näyttely onnistui kaikin tavoin yli odotusten ja yleisöä tuli runsaasti paikalle. Sää oli mahtava mikä osaltaan teki tapahtumasta onnistuneen.
Näyttelyvalmistelut vanhan kaavan mukaan
Tein tälläkin kertaa näyttelyvalmistelut kuten yleensäkin eli edellisenä iltana pesin ponin. Tällä kertaa oli Sanni apuna. Letitimme hännän ja harjan. Käytän kumilenkkejä. Olen toistaiseksi tyytynyt pitämään niitä riittävän hyvinä enkä ole lähtenyt ompelemaan lettejä. Ehkä joskus kokeilen ompelemistakin. Häntään laitoimme pistelin suojaksi. Tosin jouduimme kuitenkin tekemään häntäletin vielä näyttelypaikalla uudelleen..Yöksi ponille laitettiin loimi päälle suojaamaan likaantumiselta ja karsinan oveen lappu, ettei ponia saa viedä aamulla ulos ettei se likaa itseään.
Näyttelypäivän aamuna olimme Sannin kanssa ajoissa tallilla valmiina lastaamaan ponia ja tavaroita. Koska olimme molemmat näyttelyissä myös toimihenkilöinä, piti meidän ehtiä näyttelypaikalle jo ennen kanslian aukeamista.
Lastaaminen ei mennyt ihan yhtä sujuvasti mitä se on viime aikoina mennyt. Tosin se ei tullut yllätyksenä. Osasin odottaa pientä haastavuutta uudelle tallille muuton vuoksi. Gamilla kun on nyt kovasti huudellut kaverinsa Margen perään aina kun on ollut siitä erossa. Pientä huutelua tulikin heti lastaamisen alussa. Tein lastaamisessa käyttämäni normijutut eli pyrin pitämään ponin jalat liikkeellä ettei se jämähdä sillalle. Sen oli mentävä joko eteen tai peruutettava mutta paikalleen ei saa jumiutua. Muutaman kerran jouduin peruuttamaan ponia, mutta lopulta lastaus lähti etenemään ja poni päätti tulla traileriin. Ehdin kyllä jo vähän pelästyä, että meiltä jää koko näyttelyreissu väliin. Jouduin kokoamaan itseni, sillä jo alan ajatella ettei lastaus onnistu, se ei varmasti myöskään onnistu! No loppu hyvin kaikki hyvin. Pääsimme matkaan. Ajomatka oli vain vartin verran. Gamilla oli kovasti ihmeissään kun tulimme vanhalle kotitallille, josta olimme kuukausi sitten muuttaneet. Vielä kun viereiseen karsinaan oli laitettu sen vanha tarhakaveri Repe, oli tässä kaikessä ilmeisesti vähän liikaa ponin päälle ja se oli karsinassa melko levoton. Poni rauhottui selvästi kun lopulta pääsimme itse asiaan eli näyttelykehään. Näyttelyjutut ovat sille tuttu juttu ja se käyttäytyi kehässä oikein hyvin.
"Hopee ei oo häpee"
Gamilla sijoittui luokassaan toiseksi mihin olin ihan tyytyväinen. Olin suoraan sanottuna helpottunut, ettemme voittaneet, sillä olin todella kuuma ja kentällä oli hirvittävästi ötököitä. Lisäksi olin itse nukkunut edellisenä vain muutaman tunnin, joten olin aika puhki. En jaksanut oikein juosta kehässä joten Gamilla ei siksi esittänyt parasta mahdollista ravia. Mutta ihan hyvät arvostelut saimme ja meillä oli KIVAA, mikä on tärkeintä. Tämä oli kuitenkin epävirallinen näyttely, joten sikäli sillä ei meille hirvittävästi merkitystä ollut. Kunhan nyt pääsimme mukaan oman ex-tallimme jäähyväismittelöihin :)
 |
| Valmiina traileriin lastattavaksi! kuva: Sanni |
 |
| Häntäletti vielä ok ja paketissa! Tietysti se piti perillä hinkata karsinassa niin, että Sanni sai letittää sen uusiksi. Sama juttu uuden loimen kanssa: tässä vaiheessa vielä puhdas, karsinassa ei enää niin puhdas - eli pesuun meni! |
 |
| Kehässä arvosteltavana. Gami tietää nämä hommat jo hyvin. |
 |
| Kehässä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti